Viestintähän on siitä mainio ala, että kaikki sitä osaavat ja se näkyy vain silloin, kun se ei toimi.
Jonkin ponnistuksen kohdalla saatetaan kiitellä hyvin onnistunutta viestintää mutta pääsääntöisesti arjessa se hukkuu muiden asioiden joukkoon. Ja niin pitääkin, onhan kyseessä elämää ylläpitävä tukitoiminto, kuin verenkierto. Hulluksihan sitä tulisi, jos punasolujen matkaa miettisi 24/7.
Viestinnän tekijät pyrkivät luomaan mahdollisimman hyvää viestintäkulttuuria. Työpaikoilla se ei tietenkään ole yksin viestintäfunktion vastuulla, vaan siihen osallistuu ihan jokainen työntekijä. Erityisen suuri vastuu on esihenkilöillä ja johdolla. Heillä on kuitenkin paras mahdollisuus joko tukea hyviä käytäntöjä tai torpata ne alkuunsa.
Millainen sitten on hyvä viestintäkulttuuri? Mun mielestä parhaimman sopan muodostaa avoin, osallistava, huomioiva ja päämäärätietoinen kokonaisuus.
Aloitetaan liemestä eli keiton parhaasta osasta. Avoin viestintä. Suljetut ovet ja pienet piirit on viestinnällisesti old school. 2020-luvulla uskalletaan sanoa ääneen hyvät, huonot ja keskeneräiset asiat. Se kasvattaa luottamuksen kulttuuria.
Kaikilla kokeilla on aina jokin salainen ainesosa ja tämän viestintäsopan salaisuus on osallisuus. Tarjotaan paikkoja tulla kuulluksi ja vaikuttaa. Osallisuus on aina vastavuoroista ja osapuolilla pitää olla halua ja kiinnostusta. Jos organisaatiota ei nappaa, kannattaa tähän panostaa entistä enemmän. Pikku hiljaa hoivaten mielenkiinto kasvaa.
Sitten heitetään mukaan loput härpäkkeet. Viestinnän tulee olla huomioivaa. Olemme onneksi kaikki erilaisia ja persoonamme vaikuttavat myös yleiseen viestintäkulttuuriin. Tietoa on hyvä saada erilaisissa annoksissa. Yksi osallistuu mielellään infoon, toinen lukee aiheesta artikkelin. Vuorovaikutuksessa otetaan huomioon toisen persoona. Kunnioitetaan näkemyksiä ja halutaan ymmärtää. Taitava viestijä osaa mukautua kuulijakuntansa mukaan.
Keitto on miltei valmis, vielä ripaus mausteita. Itse kyllä pidän aika tulisesta, joten lisään reippaasti päämäärätietoisuutta. Kaikki osalliset ikään kuin soutavat samaan suuntaan. Halutaan löytää paras mahdollinen lopputulos, sen sijaan, että sinkoillaan sinne ja tänne. Tavoitteena voi olla esimerkiksi yhteisen tiedon tason tai ymmärryksen saavuttaminen.
Aika hyvä soppa eikö vain? Muutamalla raaka-aineella saa aikaan makoisan lopputuloksen. Kerro ihmeessä, jos sopasta tuli sun makuun turhan laimea litku.
Discover more from Jemma Karoliina
Subscribe to get the latest posts to your email.
Jemma Karoliina 
Kysy, kommentoi tai juttele niitä näitä