Vuorovaikutustaidot eivät rajoitu vain muutoksen työkaluksi vaan niitä tarvitaan kaikessa, läpi elämän. Kuuntelu, argumentointi ja reagointi ovat keskusteluissa arvokkaimmat.
Mielestäni tärkein näistä on aktiivinen kuuntelu ja aito läsnäolo. On eri asia kuulla ja kuunnella. Kuuntelemista kannattaa tehdä näkyväksi reagoimalla eri tavoin, tästä lisää jäljempänä. Mark Twain on joskus todennut, että ”meillä on kaksi korvaa ja yksi suu: käytä niitä samassa suhteessa”. Erinomainen ohjenuora kaikkeen vuorovaikutukseen.
Argumentoinnin taito, mehevä osa vuorovaikutusta. Keskiviikon vaalitentissä olin haltioitunut esimerkiksi Annika Saarikon vastauksista. Selkeitä ja hyvin perusteltuja. Niistä kävi ilmi asiantuntevuus ja intohimo. Intohimoa tosin voi osoittaa monin eri tavoin, kuten puhumalla vastapuolen päälle. Myös tästä nähtiin lopputulema, ei kunnioittavaa eikä etenkään hyvää käytöstä.
Reagointi, lempiaiheeni. Joskus toinen osapuoli on kuin teflonpannu – mikään ei tartu kiinni. Pahimmillaan toinen osapuoli ei katso kohti, saatikka silmiin. Katsekontakti ei ole kaikille helppoa mutta ehdottoman tärkeää varsinkin keskustelussa. Nyökkäämällä, toistamalla ja kysymällä osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. Joskus pienikin äännähdys tai ele voi olla tärkeä. Peilisolut reagoivat toisen liikkeisiin, ilmeisiin ja eleisiin. Niiden tehtävä on jäljitellä sitä, mitä toinen tekee ja miltä se tuntuu. Niitä kutsutaan myös nimellä empatianeuronit. Empatia rikastuttaa keskustelua.
Mitä sitten tehdä kun vastassa on teflon. Ensinnäkin käytökseen voi olla monia syitä. Keskustelukumppanin puutteelliset vuorovaikutustaidot tai totaalinen kiinnostamattomuus osapuolta tai tämän asiaa kohtaan. Voi olla tilanne, että lapsuuden kodissa ei ole keskusteltu, joten on mahdotonta olettaa, että vuorovaikutustaidot olisivat kehittyneet. Työelämässä taitoa on ehkä tarvinnut korkeintaan kahvitauolla. On siis ymmärrettävää, että toisilla keskustelutaidot voivat olla kaikin tavoin alkeelliset. Olipa syy mikä tahansa, teflon nostaa helposti esiin mitättömyyden sekä riittämättömyyden tunteita.
Pahimmillaan tilanteessa vetää herneet syvälle nenään ja kiehuu hiljaa mielessään. On kuitenkin hyvä muistaa, että vuorovaikutus on aina enemmän kuin osiensa summa. Toisen käytökseen ja vuorovaikutustaitoihin on vaikeampi vaikuttaa. Sitä voi toki yrittää mutta lopputulema riippuu monesta eri tekijästä ja riskit leimahtamiseen ovat isot.
Turvallisinta on keskittyä omaan suhtautumiseen. Hyväksyä, yrittää ymmärtää toisen käytöstä ja löytää tilanteesta positiivinen kulma. Voi hyvin olla, että teflon kuuntelee ja ymmärtää vaikkei reagoi. Sen ominaisuuksiin nyt vaan kuuluu, että paistaa hyvin eikä mikään pala pohjaan.
Discover more from Jemma Karoliina
Subscribe to get the latest posts to your email.
Jemma Karoliina 
Kysy, kommentoi tai juttele niitä näitä